maanantai 28. toukokuuta 2012

Theoria  Praxis  Poiesis Individualization as the constitution of sociality



THE MAIN INSTITUTIONAL STRUCTURE of upper secondary education comprises two sectors: general education and vocational training. It also assigns young people to different social tracks in life. Our understanding of social individualization is intrinsically related to the division between Bildung and Beruf, education and vocation. The basis of this division is at the very heart of the process of social individualization, within the division between theoria, being, praxis, doing, and poiesis, making. The learning by making, not by doing, opens a new possibility to understand social individualization. 

Philotechne – the love of craft – is an old idea, but has not been much cultivated by the lovers of knowledge, by philosophers. Philosophers have forgotten what to do with their hands. Craftwork binds the three basic questions of philotechne: What are things? How are things when they are in a good state? How can we produce them beautifully? In other words, epistemological, ethical and aesthetical questions are practical challenges combined in the collaborative work of the head, heart and hands. Craftwork is, at its best, educative work. We can use it as a methodological mirror to cross-enlighten modern industrial labour and its three cousins: science, politics and fine arts. 

The questions and answers in this work are not empirical but practical in the sense of praxis. Moreover, the praxis in this work denotes institutional praxis with reference to the institutional duality of vocational and general upper secondary education and training. This is also an attempt to find a theoretical basis to overcome this division. Achieving this would at the same time open a new horizon in understanding how to write the curriculum and how to organize learning connected with liberal and vocational studies.

Academic dissertation,  pdf here

Peruskoulun jälkeen kolmivuotinen perusopisto?



Väitökseni 25. 5. 2012 Itä-Suomen yliopistossa

Suomessa lukiokoulutus edustaa viime vuosisadan alun ja ammatillinen koulutus viime vuosisadan lopun koulutusajattelua. Filosofian kandidaatti Matti Vesa Volanen selvitti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, että tarvitsemme nykyistä tietoperusteista työtä varten tämän jaon ylittävän ammatillisesti yleissivistävän kolmivuotisen perusopiston kaikille. Sen ei tule Volasen mukaan tukeutua oppivelvollisuuteen vaan yksilökohtaiseen opinto-oikeuteen, jonka toteutuminen on viranomaisvastuulla. 

Nykyinen jako kahtia – lukioon ja ammatilliseen koulutukseen – kantaa Volasen mukaan sisällään perustavanlaatuista, syvällä eurooppalaisen aateperinnön juurissa piilossa olevaa mutta täysin kestämätöntä ajatusta ihmisen kehityksen kaksinaisuudesta. Tälle alun perin orja-yhteiskuntaa vahvistaneelle ajatukselle ei enää ole mitään tosiasiallisia yhteiskunnallisia perusteita. 

Tutkimuksessaan tekemän analyysin pohjalta Volanen esittelee alustavan ehdotuksen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhteensitovasta opetussuunnitelmasta toisen asteen koulutukseen. Hänen mukaansa ammatti- ja yleissivistys eivät ole sisarpuolia vaan sisaruksia keskenään: sivistys on kykyä, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme perusongelmia. 

Sivistyneelle asiantuntijalle ei pelkkä tietäminen riitä. Asiantuntemus edellyttää kolmen kysymyksen yhtäaikaista asettamista, arvottamista ja ratkaisemista: kuinka asiat ovat?, kuinka ne ovat kun ne ovat hyvin?, kuinka ne saadaan kauniisti toteutettua?. Volasen mukaan tarvitaan ”ajattelevia käsiä ja kätteleviä ajatuksia” ja sivistykseen taas tarvitaan pään, sydämen ja käsien yhteispeliä. Hänen ehdottamassaan perusopistossa tiedon tuottamisen taito ja taidon käytön tuottama tieto rakentuvat yhdeksi pedagogiseksi periaatteeksi, jossa tuottamalla oppimisella (learning by making) keskeinen asema. 

Väitöskirja löytyy täältä pdf versiona.

Toiseksi paras? Tieteentekijät ja uusi yliopisto


Kirja Tieteentekijöiden liiton kustantamana ilmestynyt
kirja: 

Toiseksi paras? Tieteentekijät ja uusi yliopisto
Matti Vesa Volanen (toim.)

Tarve tämän kirjan tekemiseen heräsi, kun kokemukset vuoden 2010
yliopistouudistuksesta alkoivat kasaantua Tieteentekijöiden liiton
hallituksen työpöydälle. Epäilykset vahvistuivat, josko uudistus on “toiseksi
parasta mitä yliopistoille on tapahtunut”.
Uudistuksen johtamista, hallintoa ja lakitekniikkaa korostanut
läpivienti ei antanut välineitä eritellä perinteellisen yliopistomme eteen
nousseita perustavanlaatuisia kysymyksiä: miten sivistysyliopisto perustelee
olemassaolonsa nykymaailmassa?

Kirja jakautuu kolmeen osaan: Ensimmäisessä
osassa tarkastellaan tutkijoiden ja opettajien
työn muutosta, yliopistotyön stressiä sekä nuorten
ja erityisesti nuorten naistutkijoiden tilannetta.
Toisessa osassa eritellään yliopistohallintoa ja
-taloutta itsehallinnon ja opiskelijoihin kohdistuvan
hallinnoinnin näkökulmasta sekä arvioidaan viimeaikaista
yliopistojen visioihin ja strategioihin liittyvää
retoriikkaa.
Kirjan kolmannessa osassa analysoidaan yliopistoinstituution
ja sivistysajatuksen historiaa ja niiden
välttämätöntä uudelleentulkintaa tässä ajassa.
Suomen yliopistojen paras liittyy niiden perustamiseen:
nuori, kansakunnaksi muotoutumassa
ollut kansa tarvitsi itselleen peilin ja suuren kertomuksen
muille kerrottavaksi. Toiseksi paras on nyt
niiden omissa käsissä.


Sisältö


Saatteeksi
Matti Vesa Volanen
Johdanto: Yliopistojen toiseksi paras

I Tieteentekijät ja yliopistotyö

Kari Kuoppala, Riikka Lätti ja Elias Pekkola
Akateemisesti tyypillinen epätyypillinen työ?
Antero Puhakka ja Juhani Rautopuro
Yliopistotyöstressin muutokset
Pirjo Pöllänen
Kuka kuulee nuorten naistutkijoiden äänen?

II Tieteen tekemisen hallinnointi

Jarmo Kiuru
Yliopistoyhteisön itsehallinto.
Elias Laitinen ja Rauli Elenius
Asiakkaita vai kansalaisia – opiskelijoiden puheet ja teot ristiriidassa
Pertti Ahonen
Yliopistojen visiot, arvot ja missiot tulevaisuuden rakennusaineksina
Vuokko Kohtamäki
Tieteentekijänä yliopisto-nimisessä talousyksikössä

 III Uusi yliopisto

Tapani Kaakkuriniemi
Onko yliopistossa enää mitään järkeä?
Jouko Jokisalo
Tavoitteena "kahleista vapaa yliopisto"
Jussi Vauhkonen
Kaksi yliopistoa
Jussi Välimaa
Yliopistojen kollegiaalisuudesta – traditio ja haasteet yhtiöyliopistossa.
Arto Mutanen
Sivistysyliopisto hyödyn tuottajana
Matti Vesa Volanen
Sivistys työn kautta
Jorma Kalela
Historiantutkimus vaikuttavuusyhteiskunnassa
Jarmo Saarti
Yliopistojen kirjastot
– kansalaisten kirjastoista huipputieteen tietopalvelukeskuksiksi?

Kirja saatavilla pdf tiedostona tästä.


maanantai 6. helmikuuta 2012

Mitä on tehtävä? Uusi ekirja!

Olen kerännyt viime vuosina Kansan uutisissa julkaisemani kirjoitukset yhdeksi ekirjaksi. Kirjoituksia on 17 ja  ovat vuosilta 1988-2011. Vaikka kirjoitukset ovat sidoksissa johonkin ajankohtaiseeen kysymykseen on niissä pääsääntöisesti myös jokin yleisempi kysymyksenasettelu. Osa kirjoituksista on julkaistu myös tässä blogissa.

Kirja on ilmainen. Se löytyy iTunesin sivuilta kirjan (Mitä on tehtävä?) tai kirjoittajan nimellä, sekä pdf:nä täältä.