keskiviikko 3. marraskuuta 2010

SAK ampuu jälleen omaan jalkaansa

SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen tuuppasi (Helsingin Sanomat 18.9. ja Viikkolehti 15.10.) työelämän joustoturvan historian romukoppaan tavalla joka osoittaa, että SAK:ssa ei ole lainkaan ymmärretty, mistä joustoturvassa on kysymys. Ehdotettu vaihtoehto paljastaa tämän kirkasotsaisuuden syyn: nyt on lähdettävä ”hyvän työn tielle”, jonka ”kantavana ajatuksena on työelämän kehittäminen sen omista lähtökohdista”.

Jatkuu täällä


maanantai 30. elokuuta 2010

Akateemisuus ja lukioiden hätä

Opetusmisteri Henna Virkkunen tarjoaa ratkaisuksi lukioiden hätätilaan lisää akateemisuutta (Ksml 13.8.).

Lukioiden tilanne on paljon kehnompi kuin mitä Virkkunen antaa ymmärtää. Viime kevään yhteishaussa lukioihin ensisijaisesti hakeneita oli vähemmän kuin aloituspaikkoja 90:ssä prosentissa kunnista. Pahimmillaan ei ollut yhtään hakijaa. Joissakin kunnissa ikäluokasta menee lukioon jopa 80-90 prosenttia, toisissa taas alle 20. Peruskoulun juhlittu tasa-arvo purkautuu siis heti peruskoulun jälkeen.

On vain joitakin yliopistokaupunkien keskustan lukioita, jotka voivat varsinaisesti valita opiskelijansa. Lukioihin ei siis valita eikä karsita, sinne mennään ja jopa joudutaan yhä useammin kun pääsy ammatilliseen koulutukseen on vaikeutunut. Onko tässä tilanteessa lukioiden akateemisen luonteen korostus oikea kehittämislinja? Minusta ei. Pääkehityssuunta on muualla.

Lukioiden yleissivistävä tehtävä on jo laajentunut koskemaan koko ikäluokkaa. Sen on jo ymmärtänyt pääosa lukioväestä ryhtyessään kasvattamaan niitäkin nuoria, joiden peruskoulumenestys ei ole ollut päätähuimaava. Ammatillisessa koulutuksessa on yhä laviammin avattu mahdollisuudet opiskella lukioaineita ja suorittaa ylioppilastutkinto. Sivistys ei siis enää erottele vaan yhdistää koko ikäluokan koulutusta rikkaaksi kokonaisuudeksi: snellmanilainen ja cygnaeuslainen perinne lyöttävät päät ja kädet yhteen.

Akateemisuutta korostava lukioiden kehittämisohjelma haluaa palauttaa uskon lukioiden sosiaalisesti selektiiviseen luonteeseen. Sen tien päässä on kuitenkin pieni joukko suurten kaupunkien lukioita, jotka kouluttava ikäluokasta korkeintaan 20 prosenttia. Linja johtaisi lukioiden nykyistäkin rankempaan lakkauttamissumaan ja niiden kansallisen tehtävän näivettymiseen.

Akateemisuus ei yksin edusta sitä yleissivistystä, joka on lukioiden lakisääteinen tehtävä. Yliopistojen rinnalla ovat ammattikorkeakoulut, joihin menee ylioppilaita enemmän kuin yliopistoihin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja työnjako onkin yksi koulutuspoliittisista avainkysymyksistä, jonka ratkaisu tulee olennaisesti vaikuttamaan toisen asteen koulutuksen kokonaisuuden muotoutumiseen. On avautumassa mahdollisuus tarjota kaikille nuorille omanlaisensa tie hankkia itselleen ylioppilastutkinto.

(Julkaistu: Keskisuomalainen 16.8.2010 Mielipidesivu)

maanantai 16. elokuuta 2010

2010 -luvun yhteiskuntapolitiikka

Minun sukupolveni ihmiset muistavat hyvin sen ajattelutavan mullistuksen, jonka Pekka Kuusi aiheutti vuonna 1961 kirjallaan 60-luvun sosiaalipolitiikka. Hän asetti kansantalouden sosiaalipoliittiseen kokonaisuuteen ja osoitti kuinka tärkeää ja taloudellisesti edullista on huolehtia kaikista – köyhistä, työkyvyttömistä ja työttömistä.

Työttömyyden hoidossa siirryttiinkin sotien jälkeiseltä lapiolinjalta rahalinjalle. Ei siis enää hoidettu ja moralisoitu työttömiä vaan otettiin kansantaloudellisesti sääntelyn kohteeksi se yhteiskunnallinen ilmiö, jota kutsuttiin työttömyydeksi.

Jatkuu täällä

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ensin tragedia, sitten farssi

Elinkeinoelämän keskusliitossa on kolme joten kuten hahmotettavissa olevaa
ryhmittymää, jotka käyvät keskinäistä kamppailua Suomessa harjoitettavasta
elinkeino- ja työmarkkinapolitiikasta: perinteellinen kansallisen
teollisuustoiminnan ja –pääoman ryhmä, palvelutyöantajien ryhmä ja
teknologiatyöantajien ryhmä, jonka kovan ytimen muodostaa kymmenkunta
kansainvälisestä finanssipääomasta riippuvaista suuryritystä. Mihin
ryhmittymään juuri muodostettu sivistystyöantajien yhdistys kuuluu?

Jatkuu täällä ....

Miksi punaiset ovat vihreämpiä kuin vihreät?

Työväenliikkeen punainen tunnusväri on peräisin keskiaikaisista

taistelulaivojen pitkistä punaisista merkkilipuista, joiden viesti

vastustajalle oli: ”taistelemme viimeiseen asti, me emme antaudu”.

Punainen on tahdon ja politiikan, siis hyvän elämän väri.

Vihreä on luonnon, siis toden ja todellisen ja tällä hetkellä

erityisesti luonnon rajallisuuden väri. Poliittisena värinä se on

suojeleva ja säilyttävä – ja siten pikkuporvarillinen.


Jatkuu täällä ...

Sosiaalinen palkka ja perustulo

Suomen konsensuspolitiikan talouspoliittinen perusta ordoliberalismi – uusliberalismin saksalainen haara (social market economy) – menetti asemansa jo 1980-luvun lopulla. Yhteiskunnallisen tasapainon määrittely oli tuolloin kolmen kauppa. Se oli keskuspankin (rahapolitiikka), valtiovallan (finanssipolitiikka) ja työmarkkinaosapuolten (makrotalous) politiikan yhteensovittamista.

Jatkuu täällä ....