SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen tuuppasi (Helsingin Sanomat 18.9. ja Viikkolehti 15.10.) työelämän joustoturvan historian romukoppaan tavalla joka osoittaa, että SAK:ssa ei ole lainkaan ymmärretty, mistä joustoturvassa on kysymys. Ehdotettu vaihtoehto paljastaa tämän kirkasotsaisuuden syyn: nyt on lähdettävä ”hyvän työn tielle”, jonka ”kantavana ajatuksena on työelämän kehittäminen sen omista lähtökohdista”.
Jatkuu täällä
Opetusmisteri Henna Virkkunen tarjoaa ratkaisuksi lukioiden hätätilaan lisää akateemisuutta (Ksml 13.8.).
Lukioiden tilanne on paljon kehnompi kuin mitä Virkkunen antaa ymmärtää. Viime kevään yhteishaussa lukioihin ensisijaisesti hakeneita oli vähemmän kuin aloituspaikkoja 90:ssä prosentissa kunnista. Pahimmillaan ei ollut yhtään hakijaa. Joissakin kunnissa ikäluokasta menee lukioon jopa 80-90 prosenttia, toisissa taas alle 20. Peruskoulun juhlittu tasa-arvo purkautuu siis heti peruskoulun jälkeen.
On vain joitakin yliopistokaupunkien keskustan lukioita, jotka voivat varsinaisesti valita opiskelijansa. Lukioihin ei siis valita eikä karsita, sinne mennään ja jopa joudutaan yhä useammin kun pääsy ammatilliseen koulutukseen on vaikeutunut. Onko tässä tilanteessa lukioiden akateemisen luonteen korostus oikea kehittämislinja? Minusta ei. Pääkehityssuunta on muualla.
Lukioiden yleissivistävä tehtävä on jo laajentunut koskemaan koko ikäluokkaa. Sen on jo ymmärtänyt pääosa lukioväestä ryhtyessään kasvattamaan niitäkin nuoria, joiden peruskoulumenestys ei ole ollut päätähuimaava. Ammatillisessa koulutuksessa on yhä laviammin avattu mahdollisuudet opiskella lukioaineita ja suorittaa ylioppilastutkinto. Sivistys ei siis enää erottele vaan yhdistää koko ikäluokan koulutusta rikkaaksi kokonaisuudeksi: snellmanilainen ja cygnaeuslainen perinne lyöttävät päät ja kädet yhteen.
Akateemisuutta korostava lukioiden kehittämisohjelma haluaa palauttaa uskon lukioiden sosiaalisesti selektiiviseen luonteeseen. Sen tien päässä on kuitenkin pieni joukko suurten kaupunkien lukioita, jotka kouluttava ikäluokasta korkeintaan 20 prosenttia. Linja johtaisi lukioiden nykyistäkin rankempaan lakkauttamissumaan ja niiden kansallisen tehtävän näivettymiseen.
Akateemisuus ei yksin edusta sitä yleissivistystä, joka on lukioiden lakisääteinen tehtävä. Yliopistojen rinnalla ovat ammattikorkeakoulut, joihin menee ylioppilaita enemmän kuin yliopistoihin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja työnjako onkin yksi koulutuspoliittisista avainkysymyksistä, jonka ratkaisu tulee olennaisesti vaikuttamaan toisen asteen koulutuksen kokonaisuuden muotoutumiseen. On avautumassa mahdollisuus tarjota kaikille nuorille omanlaisensa tie hankkia itselleen ylioppilastutkinto.
(Julkaistu: Keskisuomalainen 16.8.2010 Mielipidesivu)
Minun sukupolveni ihmiset muistavat hyvin sen ajattelutavan mullistuksen, jonka Pekka Kuusi aiheutti vuonna 1961 kirjallaan 60-luvun sosiaalipolitiikka. Hän asetti kansantalouden sosiaalipoliittiseen kokonaisuuteen ja osoitti kuinka tärkeää ja taloudellisesti edullista on huolehtia kaikista – köyhistä, työkyvyttömistä ja työttömistä.
Työttömyyden hoidossa siirryttiinkin sotien jälkeiseltä lapiolinjalta rahalinjalle. Ei siis enää hoidettu ja moralisoitu työttömiä vaan otettiin kansantaloudellisesti sääntelyn kohteeksi se yhteiskunnallinen ilmiö, jota kutsuttiin työttömyydeksi.
Työväenliikkeen punainen tunnusväri on peräisin keskiaikaisista
taistelulaivojen pitkistä punaisista merkkilipuista, joiden viesti
vastustajalle oli: ”taistelemme viimeiseen asti, me emme antaudu”.
Punainen on tahdon ja politiikan, siis hyvän elämän väri.
Vihreä on luonnon, siis toden ja todellisen ja tällä hetkellä
erityisesti luonnon rajallisuuden väri. Poliittisena värinä se on
suojeleva ja säilyttävä – ja siten pikkuporvarillinen.
Jatkuu täällä ...
Ulos hiiliteräksisestä häkistä
1. Eurooppalaisella vasemmistolla ei ole ollut efektiivistä, vaikuttavaa ohjelmaa sitten hyvinvointivaltion rakentamisohjelman. Politiikan pääsisältönä on jo pitkään ollut tuon ohjelman tulosten puolustaminen. Puolustuksellinen politiikka johtaa poliittiseen lahoamiseen ja tappioon.
2. Kapitalistinen talous on kuoleman taloutta. Sen sisäänrakennettuna ytimenä on pyrkimys irtaantua kaikista reaalisista edellytyksistään, ihmisistä, luonnosta, ja yhteisöistä.
3. Kapitalismi tuottaa jätettä kaikesta mihin se tarttuu. Kun perinteellinen teollinen tuotanto näki luonnossa vain raaka-ainetta ja ihmisissä tuotantoenergiaa, niin tietoteollinen kapitalismi tekee traditioista, yhteisöistä ja kulttuureista raaka-ainetta ja jättää jälkeensä yhteiskunnallista jätettä.
4. Kapitalismin ylösajamalla ja meidän itse kunkin ylläpitämällä palkkatyön ja kuluttamisen hiiliteräksisen häkin piirittämällä elämäntavalla ei ole minkäänlaista eettistä eikä moraalista oikeutusta. Elämäntapamme on tullut tiensä päähän.
5. Politiikan perusmuoto on nyt pelon politiikka. Meitä usutetaan pelkäämään toista ihmistä, naapuria, nuorta, vanhusta, ulkolaista, erilaista. Vasemmiston tasaista, turvallista jatkuvuutta lupaava poliittinen lumeretoriikka on tämän politiikan käänteinen versio.
6. Vasemmiston pahin poliittinen virhe oli kasvaa kiinni palkkatyö/kuluttaja – noidankehään, osaksi ordoliberalistista talouspoliittista sääntelyjärjestelmää. Paljon puhuttu viherpunainen, ns. kolmas vasemmisto – jos sellaista on koskaan ollutkaan – ei ole tarttunut talouden peruskysymyksiin vaan liimasi vihreän punaisen kylkeen. Tulos ei ole ollut vakuuttava edes vasemmiston omissa silmissä.
Kohti vertaistaloutta
7. Vasemmistolaisen politiikan tekemisen mittakaava on nyt aikakausi, ihmiskunta ja maapallo. Kaikki politiikka, myös kansallinen ja paikallinen, on arvioitava ja rakennettava tästä periaatteellisesta lähtökohdasta lähtien.
8. Kauppapääoma yksityisti aikoinaan maatalousvaltaisten yhteisöjen vertaistuotannon (commoning). Teollisuuspääoma puolestaan synnytti teollisuuden tueksi ja turvaksi kansallisen ja julkisen vertaistuotannon ja –palvelut. Finanssipääoman globaalin irtioton seurauksena nyt on syntymässä verkostopohjainen maailmanmittainen vertaistuotanto.
9. Vasemmisto haluaa elää ja rakentaa vertaistaloutta ja –tuotantoa. Sen teknologinen ja tekninen perusta on nyt juuri synnytystuskissaan. Uuden työn välineet, uudet tuotantovälineet, ovat radikaalisti uudella tavalla hajautumassa jokaisen omaan hallintaan. Henkilökohtaisten tietokoneiden rinnalle on tulossa henkilökohtaiset yleistuotekoneet. On avautumassa uskomattomat maailmanlaajuiset mahdollisuudet tuotannon verkottumiseen kapitalismia tuottavammalla ja kestävämmällä tavalla.
10. Vertaistalouden lähtökohtana on jokaisen kiistämätön omistusoikeus omaan elämään, omaan henkilökohtaiseen aikaan ja sen käytön määrittelyyn ja sääntelyyn. ”Jokaisen ihmisen vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen ehto”.
11. Vasemmisto rakentaa markkinoiden sijaa verkostoja: työmarkkinoista (yhteis)työverkostoja, pääomamarkkinoista resurssiverkostoja, tavaramarkkinoista jakeluverkostoja. Vasemmiston tavoitteena on purkaa tavaramuotoinen kapitalistinen talous laittamalla kiertoon tavaroiden (commodities) sijaan vertaistuotteita (commons).
12. Vasemmisto ei ole tekemässä julkisen vallan kumousta vaan rakentamassa eksodusta, ulospääsyä kapitalistisesta taloudesta. Tämä vaatii kaikkinaisen väen päättäväistä, moninaista, pitkällistä ja sitkeää työtä ja kekseliäisyyttä. Poliittisen kamppailun julkisesta vallasta tulee tukea tätä tavoitetta.
13. Vertaistalous on jätteetöntä taloutta. Vasemmisto ottaa kunnioituksella vastaan elämänsä ainekset luonnosta ja aiempien sukupolvien työn tuloksista, muokkaa niitä kriittisesti ja saattaa ne taas uudelleen kiertoon. Jokaisen työn tulos on jonkin toisen työn alku.
14. Vasemmisto on kaikille avoimen vertaissuunnittelun ja -tuotannon sekä väestömittaisen innovoinnin edelläkävijä. Sitä leimaa omakohtaisuus, elämän ilo ja kukoistus, hyväksyen rajalliset luonnonresurssit ja niiden maailmanmittaisen tasapuolisen jaon.
15. Työttömyys on teollisen yhteiskunnan jäänne, joka on poistettava. Vasemmisto rakentaa yhteiskuntapolitiikan kolmen tulomuodon - työ-, opinto- ja perustulon – perustalle. Perustulolla on tultava toimeen. Työn vaihtoehto on opiskelu, ei työttömyys.
