Kuka tarvitsee työttömyyttä? En minä eikä Nieminen vaan ...

Kun Suomessa on ryhdytty suuren ääneen puhumaan työvoimapulasta, se on ennakoinut joukkotyöttömyyttä. Tämä on toistunut melko säännöllisin väliajoin toisen maailmansodan jälkeen. Ongelma on ratkaistu aiemmin markan devalvaatiolla. Ratkaisujen seurauksena kansantalouden tasapaino on löydetty yhä korkeammalla työttömyysasteella. Edellisen kriisin ratkaisu 1990 –luvulla vaati vielä sen, että palkkatulon osuus tuotannon arvonlisäyksestä pudotettiin historiallisen alas. Näin kansantaloudesta irrotetut rahat investoitiin suurelta osin ulkomaille. Suomen kehitys pysähtyi. ...

Katso koko artikkeli täältä

Pois puolisivistys, pois kaikki puolinaisuus ...

Yliopistolain vastustajat on leimattu ei, ei, ei -purnaajiksi: mikään ei kelpaa. Kyllä, kyllä, kyllä kuulostaisi niin paljon oppineemmalta.

On helppo sanoa Ei käy! Onko meillä mitään muuta sanomista? Jokin vaihtoehto?

Ei, ei, ei:n vaihtoehto ei ole kyllä, kyllä, kyllä. Mikä sitten? Riittääkö kritiikki, tuo kieltämisen kautta myöntäminen? Tekeekö yliopistolain viilaaminen eduskunnassa siitä hyväksyttävän? Riittäkö siis lain kritisointi?

Ei riitä. Yliopisto on perustettava uudelleen. Perustuksiaan myöten. Miksi?

Yliopisto 1.0 oli opetuksen yliopisto. Tavoitteena oli saada etäisyyttä kirkkoon ja kirkon opetukseen. Oli haastettava kirkon oppi opetuksen vapaudella.

Yliopisto 2.0 oli tutkimuksen yliopisto. Se oli sivistysporvariston uni ja toive ”vapaasti kelluvasta” sivistyneistöstä, taloudesta ja valtiosta irroitetusta tutkimuksesta ja opetuksesta. Elämä ja tiede eivät koskettaneet toisiaan. Tutkijoiden pää, sydän ja kädet toimivat eri säännöin ja periaattein. Puolisivistys juhli voittojaan toisen maailmansodan kuoleman kentillä ja keskitysleireillä. Sotien jälkeen tämä puolisivistys puki päälleen perustutkimuksen neutraalin kaavun.

Yliopisto 3.0 on oppimisen yliopisto. Maailmaa voi oppia ymmärtämään vain muuttamalla sitä. Yliopisto on maailman muuttamisen tila. Se on avoin kaikille, jotka haluavat vastata tähän kutsuun. Se on siis meidän yhteinen yliopistomme. Yliopisto-opintojen tavoitteena on tiedon, taidon ja tekemisen henkilökohtaisen intressin muodostus, siis kaikinpuolinen sivistys.

Pois siis puolisivistys, pois kaikki puolinaisuus. Me haluamme koko maailman piirin opintojemme haastajaksi. Opintojemme ja oppimisen vapauden mitta on aikakausi, ihmiskunta ja maapallo.

(Puheesta Senaatintorilla 13.03.2009)

Kuka omistaa yliopiston?

Eduskunnan nyt arvioitavana oleva yliopistoreformin jälkeen yliopistot “omistavat itse itsensä”. Lakiehdotuksessa ei tosin sanota kuka tämä omistaja on ja kenelle omistajan ääni kuuluu. Ehdotettu yritysyliopisto toimii pörssiyhtiön mallia tavoitellen kuitenkin ilman omistajan ääntä. Siten yliopiston hallitus vastaa toimistaan vain itselleen, ei omalle tiedeyhteisölleen. Niin ja tietysti myös opetusministeriölle.

Haastavampi kysymys on kuka omistaa kaiken sen pääoman, joka perustuu yliopistoyhteisön osaamiseen. Entäpä ne teokset ja tuotokset, jotka tätä yhteistä omaapäätä käyttämällä tuotetaan, kenelle ne kuuluvat?

Katso koko artikkeli täältä