Eduskunnan nyt arvioitavana oleva yliopistoreformin jälkeen yliopistot “omistavat itse itsensä”. Lakiehdotuksessa ei tosin sanota kuka tämä omistaja on ja kenelle omistajan ääni kuuluu. Ehdotettu yritysyliopisto toimii pörssiyhtiön mallia tavoitellen kuitenkin ilman omistajan ääntä. Siten yliopiston hallitus vastaa toimistaan vain itselleen, ei omalle tiedeyhteisölleen. Niin ja tietysti myös opetusministeriölle.
Haastavampi kysymys on kuka omistaa kaiken sen pääoman, joka perustuu yliopistoyhteisön osaamiseen. Entäpä ne teokset ja tuotokset, jotka tätä yhteistä omaapäätä käyttämällä tuotetaan, kenelle ne kuuluvat?
Katso koko artikkeli täältä
Hyvä kysymyksenasettelu. Lisäksi, kun tunnetaan ihmisen "kehityskäyrää", niin on huolestuttavaa se seikka, että hallituksissa päätäntävaltaa käyttäisivät liike-elämän edustajat, jotka ovat ansioituneet sillä saralla. Kärjistäen siis: 40-60-vuotiaat patriarkat pamputtaisivat asiat pöytään sen tiedon valossa, mitä he muistavat omista - tietotekniikan vallankumouksen huomioiden lähes arkeologisen vanhoista opiskeluajoistaan. Sitä paitsi nämä liike-elämän asiantuntijat ovat valmiiksi kuormitettuja muilla hallituspesteillä ja kiireisellä elämäntahdilla. Antropologinen ratkaisumalli olisi, että siinä iässä jo keskityttäisiin enemmän runouteen, vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen. Myös liikunnan puute rasittaa näitä päätöksentekijöitä ja hidastaa heidän aivotoimintaansa.
VastaaPoistaSen sijaan nuorta polvea passivoitettaisiin entisestään, vaikka juuri aikuisuuden kynnyksellä ihmiset ovat altteimpia ottamaan uusia vastuita ja kasvamaan niiden mukaisesti.
Päästään yhteiskunnan ydinongelmien äärelle: kun ala-asteikäisinä lapset ovat luovimmillaan, niin miksi taito- ja taideaineilla on niin häviävän pieni valta julkisissa peruskouluissa? Onko koko yhteiskunnan päätöksentekomalli perua itsenäisyyden alkuajoilta, jolloin ongelmat piti ratkaista väkivalloin? Tarvitaanko esim. opetusministeriössä niin paljon palkollisia elinikäisiä työsuhteita, vai olisiko välttämättömimpien virkojen täyttämisen jälkeen syytä pätkätyöllistää ylioppilaita ja jopa 11-12-vuotiaita lapsia konsulteiksi? Tällä nimellismaksua vastaan suoritettavalla vapaaehtoistyöllä ministeriö saisi terveiset suoraan kentältä, eikä joutuisi ajattelemaan yksinomaan jähmenevien, taistolaisaikojen kangertamien hoksottimiensa turvin.
Miten ihmiset ovat kehittyneet oppimaan ja ajattelemaan kielellisesti? Suurelta osin laulujen avulla. Ei siis ole ihme, että uteliaat kädelliset kaipaavat musiikkia vaikka tekijänoikeusrikkomuksia uhaten. Uudessa yliopistossa olennaisimpia kehitysalueita tulisi olla opiskelijoiden yhteisöllisyys, solidaarisuus taistolaisia lainatakseni sekä heidän opiskelijamenonsa, eritoten laulut. Valitettava tosiseikka on, että nyky-Suomessa opiskelijariennot tähtäävät ensisijaisesti päihtymiseen etanolilla ja kovaan krapulaan. Laulutkin käsittelevät pääasiassa moukkamaisia myrkytysfantasioita...
"Opi perusasiat. Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyy astua johtoon!
Opi, mies yömajassa, opi, mies vankilassa, opi, vaimo keittiössä, opi, kuusikymmenvuotias. Sinun täytyy astua johtoon!
Mene kouluun, koditon. Hanki tietoja, vaikka palelet. Nälkäinen, tartu kirjaan. Se on hyvä ase. Sinun täytyy astua johtoon!
Älä pelkää kysyä, toveri! Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää. Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.
Tarkista lasku; sinun täytyy se maksaa. Laske sormesi joka erälle ja kysy: miksi tämä on näin? Sinun täytyy astua johtoon!
Opi perusasiat. Niille, joiden aika on tullut, se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyy astua johtoon!"
Säv. Eero Ojanen
San. Bertolt Brecht
Suom. Hannu-Pekka Lappalainen