HS - Mielipide - 11.3.2008
Viime viikkoina yliopistoissa on syvin miettein luettu opetusministeriön helmikuun
alussa rehtoreille lähettämää muistiota yliopistojen uudesta hallintomallista.
Muistion ja siihen liittyvän yliopistoreformin viesti on selvä: valtiovalta irrottautuu
yliopistojen rahoituksen kokonaisvastuusta.
Yliopistot kilpailkoot rahasta ja arvostuksesta omin avuin. Yliopistoille ei enää sälytetä
julkista tehtävää.
Muistion mukaan yliopistojen hallitusten "on huolellisesti toimien edistettävä yliopiston
etua". Hallituksiin ehdotetaan valittavaksi puolet jäsenistä yliopiston ulkopuolelta.
Näistä ulkopuolisista valitaan hallituksen puheenjohtaja.
Ulkopuolisten lisäksi hallituksessa tulee olla edustettuina yliopistojen professorit, muut
opettajat ja tutkijat sekä muu henkilöstö sekä opiskelijat. Se, miten nämä edustajat
valitaan ja miten he jakautuvat eri ryhmien kesken, jätetään auki.
Samaiseen uudistukseen liittyy yliopiston työsuhteiden muuttaminen virkasuhteista
työsopimussuhteiksi.
Henkilökunta siirretään palkkatyöläisiksi yksityis- tai julkisoikeudellisiin
yritysyliopistoihin. Vain virkasuhteinen työtekijä voi käyttää julkista valtaa. Tämä valta
siis poistuu ja tilalle tulee toinen, rahan valta.
Yliopistojen tilinpito muutetaan vastaamaan yksityisten yritysten tilinpitoa. Yliopistot
pääomitetaan, ja noita pääomia vastaan yliopistot ryhtyvät hallinnoimaan rahastoja.
"Making money" tulee siis orgaaniseksi osaksi yliopistojen toimintaa.
Yliopistot eivät siis enää aja kansakunnan etua tai sen nuorison parasta, vaan omaa
taloudellista etuaan. Yliopistoista on tulossa yrityksiä, joilla on vaivoinaan valtion
tukeen perustuva koulutustehtävä.
Juuri aikaansaatu ja epäonninen valtion uusi palkkajärjestelmä on hetimiten
vanhanaikainen. Vaatimus- ja suoritustasoihin perustuva palkkaus ei enää sovi tähän
maailmaan. Tässä maailmassa sanotaan työntekijöille ja opiskelijoille: tulos tai ulos.
Tietotuotannosta on tullut suomalaista perusteollisuutta. Se on siis organisoitava, kuten
perusteollisuus on Suomessa aina organisoitu. Ne opit, jotka tiedeyhteisö tuotti
teollisen toiminnan organisoimiseksi, käännetään nyt tekijöitään kohti.
Tiedon käsityöläisistä tulee nyt tiedon palkkatyöläisiä. Tämä on johdonmukainen
lopputulos siitä yliopistopolitiikasta, joka aloitettiin 1990-luvun alussa. Koulutus
määriteltiin jo tuolloin yksityiseksi asiaksi ja yksityiseksi tuotteeksi.
Korkeakoulutuksen ja -tutkimuksen tehtävänä ei ole koskaan ollut yhteiskunnan ja
luonnon pelkkä valaiseminen vaan myös niiden moninainen ristivalaiseminen.
Tähän ristivalaistuksen voimaan perustuu korkeakoulutuksen tuottamien inventioiden
mahdollisuus.
Innovaatioyliopisto-hanke kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan. Se tekee
tiedontuotannosta yksityistä tavaratuotantoa.
Onko muita mahdollisuuksia? On, ja aivan huikeita. Yliopistoilla on ollut keskeinen rooli
sen kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen julkisen tilan rakentamisessa, johon
viittaamme ilmaisulla "kansakunta".
Uusi teknologia ja media ovat mahdollistaneet uskomattoman rikkaan uuden julkisen
tilan, jonka mittapuina ovat ihmiskunta, luonto ja aikakausi. Yliopiston mitta on nyt se,
kuinka osata tunnistaa, asettaa ja ratkaista aikakauden peruskysymyksiä.
Totuudellisuus, avoimuus ja tiedon yhteistuottaminen tässä julkisessa tilassa, siinä on
yliopistoinstituution uusi haaste. Siis ihmiskunnan talous ja ihmiskunnan yliopisto.
MATTI VESA VOLANEN
tutkija
Jyväskylän yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti